Täytyihän sitä sitten itsekin, pitkästä aikaa. Viime keväänä taisi jäädä koko kausi välistä. Minulla on jotenkin ristiriitainen suhde parsaa, pidän kyllä mausta ja sitä on kiva laittaa, mutta jotenkin se mitä siitä seuraa, saa suurimman huuman laantumaan...no, kaikki, joilla tuo parsa tulee aromeina ulos, tietää mistä puhun. Mutta se siitä.
Se mikä sai nyt pitkästä aikaa tuota vihreää hurmaavaa pötkylää laittamaan, oli reissu paikalliseen Liideliin, jossa on huomattavasti paremmat kasvisvalikoimat kuin kaikissa muissa ruokakaupoissa kotopaikkakunnallamme. No, menin sitten aika gaga siellä kaupassa ja mm. puketti parsaa lähti mukaan.
Olemme J:n kanssa vähentäneet lihan syöntiä jo monta vuotta. Mutta minulla on pari sellaista syntiruokaa, joita aina silloin tällöin täytyy saada. Yksi niistä on pekoni. Ja tällä kertaa paritin parsat pekonin kera. Vanha klassikko, jota kumma kyllä en ole koskaan ennen laittanut.
Parsat pekoni käärössä
Puntti parsaa
Paketti Amerikan pekonia
Pecorinoa tai Parmesaania lastuina
Mustapippuria
Laita uuni lämpenemään noin 225° asteeseen.
Napsi parsoista se puinen osa pois ja huuhtele viileällä vedellä.
Puolita pekonipaketin siivut. Kiepauta puoliska pekonisiivu joka parsan ympärille tai jos parsoja on paljon tai ne ovat ohuita, kiepauta kääröön pari parsan vartta.
Asettele parsat ohuesti oliiviöljyllä sipaistuun uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai -ritilälle. Ripsi mustapippuria päälle.
Pukkaa parsakääröt uuniin ja seuraile, kun toinen puoli on ruskistunut, käännä parsojen kylkeä ja paista lisää väriä toisellekin puolelle.
Kun parsojen toinenkin puoli on melkein valmis, ripottele niiden päälle vielä pecorino- tai parmesaanilastuja ja tuikkaa vielä hetkeksi uuniin. Kun juustot saavat hieman väriä, on herkku valmis pöytään!
Tarjoile parsojen kanssa vaikka vihersalaattia, sekalaisia omavalintaisia salaattilehtiä ja mukaan paahdettuja auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä.
Viinit ovat kuulemma hankalia kumppaneita parsan kanssa. Itse ottaisin omaa suosikkia Vina Esmeraldaa tai jotain muuta sitruunaista ja raikasta, jotain rieslingiä tai proseccoa. Mutta muut taitavammat saavat neuvoa paremmin, itse yleensä seuraan vain omaa nenää/suuta ja sitä mitä kaapista löytyy... Vina Esmeraldaa löytyy aika useasti... :)
Pahoittelut kuvien laadusta, kuvailen vielä jonkin aikaa ihan tällä tabletin kameralle, ennenkuin saan hankittua oman, uuden järkkärikameran! Täytyy vaan saada valuuttaa kasaan...
Ei kommentteja
Lähetä kommentti