Kelit ovat olleet puutarhahommia vastaan viime viikkoina. Vettä ja viimaa ja yöpakkasia. Jotain pientä on kuitenkin pitänyt päästä puuhastelemaan.
Naapuri oli viime syksynä katkaissut omalta puoleltaan villiviinit maata myöten, joten meidän puolelle kiemurrelteet varret roikkuivat aidalla turhanpantteina... Harmillista, koska olivat niin kauniit kesällä ja varsinkin syysväreissään. Mutta kuten ennenkin, laitoin oksat esteettiseen hyötykäyttöön ja kiepautin
kranssiksi toisen aidan oveen!
Kranssista no1 tuli aika iso, noin 50cm halkaisijaltaan. Kranssin muoto jäi aika epäkeskoksi, mietin, että lisäänkö köynöstä, mutta jätin kranssin kuitenkin tuollaiseksi ja tein uuden kranssin!
Krassi no2 on halkaisijaltaan noin 30cm. Siitä tuli mukavan tukuisa ja tasaisempi, pienempää pyrpylää on helpompi käsitellä ja muotoilla.
Krassi no3 oli sitten kaikkein krouvein, lopuista pykämäisistä jäännösoksista koottu ja noin 40cm kokoinen. Varmaan tällekin jokin paikka löytyy.
Mitenkähän näitä voisi koristaa kesällä? Tuoreet lehdet ja kukat kuitenkin kuihtuvat, jos niitä kiepauttaa näihin, joten jotain muuta pitäisi keksiä. Talvella näitä voi helpommin "asustaa" kun pakkanen pitää esim. havunoksat tuoreina.
Näitä on niin mukava tehdä, mistähän johtuu...? Metsälenkeilläkin pujottelen monesti pudonneista riippakoivun oksista pikkukransseja. Ehkä sormet vaan tykkää näprätä. Ja mikäs siinä, näprätään vaan!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti