Pysähdyin Kate Bushin kohdalle, pitkästä piiitkästä aikaa. Harvemmin tulee kuunneltua Katea töissä, se saa minut jotenkin hämilleen joka kerta ja ei ehkä ole työkavereiden mielestä parasta työmusaa. Ehkä se paljastaa liikaa minusta itsestäni, en tiedä miksi sitä on niin hankala soitattaa, sama juttu Peter Gabrielin kanssa. Nyt kuitenkin kun lähin työkaveri on työmatkalla, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni. En vieläkään pysty kuuntelemaan Hounds of Love-levyä kuivin silmin... Varsinkin kappale "Hello Earth" on niin... kaunis. Tunnen olevani pienen pieni neulanpisto miljardien valovuosien aikajanassa ja samalla silti yhtä tämän koko universumin kanssa. Silmien edessä vilahtaa muistoja timantinkirkkaista öistä, tähtitaivaista, syksyn kosteasta ruohosta selän alla, koiran kirsu kämmentä vasten. Minä ja maailmankaikkeus, yhtä ja samaa materiaa... Miten tässä olisi nyt tarkoitus tehdä vielä töitä tänään.. nyyhh...
En löytänyt videota laulusta, liekkö koskaan tehtykään, mutta tuosta ylläolevasta linkistä kuulee ainakin kappaleen...
...Go to sleep little earth...
Ei kommentteja
Lähetä kommentti