maanantai 30. maaliskuuta 2009

Lunch talk

Toissa viikolla tein työpaikan vieressä olevassa lähikaupassa uuden tuotelöydön; luomusalaattikimaran! Tuote ei ole suomalainen, Italiasta muistaakseni, mutta näin työpaikkaruokailijalle kätevä, ja saanhan ainakin yhden hyvän, se on tosiaan luomua! Rasia sisältää rucolaa, vuonankaalia, pikkulehtisalaattia, semmoista punaista rapeaa salaattia, jonka nimeä en nyt muista ja porkkanaraastetta.

Tällainen lounassalaatti syntyy siis:

1/3 luomusalaattirasiasta (ei lapun mukaan tarvitse huuhtoa, mutta huuhtelin hieman kuitenkin)
muutamasta kirsikkatomaatista (suomalaista ja luomua)
suomalaisesta kurkusta (ulkomaalaista en osta, maistuu mielestäni aina pahalta)
tuoreista herkkusienistä (rakastaa!)
fetakuutioista yrttiöljyssä, käy kastikkeesta
broileripullista (en löytänyt falafelpullia pakkasesta, joten otin sitten näitä...)
sweet-sour-kastikeesta, tämäkin käy salaatinkastikkeesta (rakastaa!)
ruisnäkkäristä
Lisäksi lasillinen vettä tai oikeaa marjamehua ja hyvä jännäri (minulla on jo varmaan vuoden päivät, jos kauemminkin, ollut tapana avata kirja lounaalla naistenlehtien sijasta. Vajaassa puolessa tunnissa ehtii sivun jos toisenkin ja saa aivoille vaihtelua)!
Annoksen kokoamiseen menee vähemmän aikaa kuin valmiskeiton lämmittämiseen mikrossa.
Salaattirasiasta ja kaikista muistakin listan aineksista saa aikaiseksi kolmen päivän salaatit, kätevää! Ja namia! Ja vaihtelumahdollisuuden ovat rajattomat omien mieltymyksien mukaan!

torstai 26. maaliskuuta 2009

itseasiassa ei ollenkaan "no poo"...

Lisäys vain tuohon edelliseen postaukseen; enhän minä oikeastaan ole edes ollut "no-poo" kokeilulla... Siinähän on tarkoitus soodapesujen kautta siirtyä täysin vesipesuun. Se ei tule olemaan meikäläiselle vaihtoehto. Täytyy myöntää, etten ole koskaan nähnyt kuontaloa, jota ei olisi shampoolla tai vastaavalla aineella kuukausiin pesty, miltä ne oikeasti näyttävät ja tuoksuvat? Uskoisin, että pelkkä vesipesu käy niille, joilla on kuiva tai hyvin kuiva päänahka eikä vahvaa ominaishajua. Voin hyvin kuvitella, että noin niinkuin länsimaiseen parfyymiyhteiskuntaa tottuneena haisu voisi olla liikaa, niin itselle kuin kanssakulkijoille... Ehkä en nyt kuitenkaan kaipaa takaisin kivikaudelle...

Lueskelin jokin aika sitten Kemikaalicocktail-blogista kommentin "normaalin" hammastahnan aiheuttamasta jonkinlaisesta allergisesta reaktiosta. Olen muutaman viikon käyttänyt Logodentin Piparminttu-hammasgeeliä ja kokeilin toissa iltana tavallista hammastahnaa kun sitä vielä sattui kaapissa olemaan. Pahempaa tuhoa en saanut aikaseksi, mutta täytyy myöntää, että jonkinlaista kirvelyä ja kuumotusta tunsin minäkin ikenissä ja huulissa. Muutenkin olen mielelläni ilman noita kaupan tahnoja, olen kuullut niissä olevan jonkin ainesosan edesauttavan aftojen syntyä, niitä en enää suuhuni halua! Mitä enemmän näistä kosmetiikan kemikaalien aiheuttamista ongelmista kuulee, sitä kamalammalta tuntuu, että sitä on sen kolkyt-ja-risat vuotta käyttänyt kaikkea schaibaa... Mitä vahinkoa olenkaan itselleni ehtinyt aiheuttaa?

maanantai 23. maaliskuuta 2009

"No-poo" kokeilun seurantaa

Odottelen mielenkiinnolla Kemikaalicocktail-blogin soodapesutestin tuloksia. Kokeilin soodalla hiusten pesua myös itse muutama kuukausi sitten, noin parin viikon aikana, mutta en pitänyt itse soodalla pesemisestä enkä pesutuloksesta, joten jätin sen kokeilun. Soodaa käytän kyllä edelleen kainaloon, kahdessa muodossa.

Nyt olen löytänyt aika mukavan tasapainon vaihtelemalla sekalaisia ei-perinteisiä-hiustenpesutuotteita.

Lähtökohtana minulla oli

1) halusin päästä eroon sodium lauryl/laurenth sulfaatista ja muista kovista kemikaaleista, muoviyhdisteistä ja silikoneista
2) halusin löytää parannusta joihinkin iho-ja hiuspohjaongelmiin

Luonnolle aiheutuvia kosmetiikkakemikaaliongelmia en lähde tässä purkamaan, lähtökohtanani on omakohtaisissa ongelmissa ja niihin avun etsimisessä ja löytämisessä!

Minulla on yliolkapään pituiset, hyvin paksut hiukset, siis itse hiukset ovat paksuja ja karheahkoja, ja niitä on myös paljon. Väri on luonnostaan vaalea (joskus laitatan niihin raitoja, ennen ihan koko pään värjäystä yms.) sekä hieman luonnonkihara. Koskaan en ole ollut hiustuotteiden ja -laitteiden, vahojen, vaahtojen, lakkojen ja kihartimien yms, suurkuluttaja, joten hiuslaatuni on ollut hyvä, ei edes juuri kaksihaaraisuutta. Tosin latvat aina kuivat ja pää aina rasvainen, siis lähtökohtaisesti.

Hiuspohjan ongelmiani olivat ennen kokeilujen aloittamista:

1) rasvoittuminen -> siitä seuraava jatkuva peseminen -> selvä päänahan ärtyminen ja kutiaminen
2) talvisin vaivaava sähköistyminen

Rasvoittuminen on ollut aina suurin ongelma mutta vaikka sähköistyminen ei ehkä kuullosta kovin isolta ongelmalta, kyllä se ongelma kuitenkin oli. Muutama talvi kärsin jatkuvista sähköiskuista, jopa niin jatkuvasti, että vaistomaisesti aina koskiessani mm. autoa, käteni nyki kun odotin jo automaattisesti sähköiskua, joka sitten tulikin, joskus isompi, joskus pienempi. Tämän lisäksi tukka oli aina enempivähempi pystyssä ja jouduin lisäilemään runsaasti hoitoaineita ja silikoniviimeistelyaineita, josta myös seurasi jatkuvaa pesuntarvetta, koska hiukset näyttivät alle päivässä likaisilta.

No, paljastan jo tässä vaiheessa oman "testini" tulokset: hiukseni eivät nykyään rasvoitu niin pahasti enkä ole kärsinyt sähköiskuista tai sähköisyydestä koko talvena! Jee!

Olen käyttänyt vaihtelevasti seuraavia pesutuotteita; Blueberryn shampoita, Urtekramin savishampoota, Ekolon Luonnonmukaista shampoojauhetta ja Shikakai-jauhetta. Helpointa näistä on tietysti käyttää Blueberryn ja Urtekramin nestemäisiä shampoita, Ekolon jauhetta ja Shikakai-jauhetta pitää ensin sekoittaa sopivaan määrään veteen jossain erillisessä astiassa.

Hieman plussia ja miinuksia tuotteista: (kaikki ovat lähtökohtaisesti lisä-, väri- yms. säilöntäainevapaita, joten en perehdy ainesosa- tai valmistuspuoleen)

Blueberryn shampoot:

+helppo käyttää
+ihanat tuoksut
+kotimaista ja syntymäpäikkakuntani lähistöllä valmistettua
+ihanan ystävällistä palvelua
-todella rasvaisen kuontalon pesuun tarvitaan pesun toisto

Urtegram savishampoo:

+ihana raikas tuoksu (rakastan minttujen tuoksuja!)
+pesee rasvaisen tukan aika hyvin
-useamman kerran peräkkäin käytettynä jää hieman tahnea fiilis hiuksiin, vaikka ne tavallaan tuntuvat puhtailta ja näyttävät puhtailta... silti välillä kannattaa vaihdella eri tuotteiden kanssa

Ekolon shampoojauhe:

+ekologista luonnontuotetta...
-kamala haju, jos rakastaa intian basaarin vaatteiden hajua, rakastaa myös tätä, minä EN, mutta aion käyttää jauheen kuitenkin... ole lisännyt pisaroita eteeristä öljyä joilla peittää tuohaju, mutta en ole löytänyt vielä täydellistä hajunpeittäjää
-ei mielestäni pese kovinkaan hyvin, ainakaan käyttöohjeiden mukaan käytettynä, ehkä voisi tehdä paksumman tahnan ja käyttää Shikakain tapaan... hmm kokeillaan
-taitaa hieman tummentaa vaaleita hiuksia, sopinee siis paremmin tummakutrisille

Shikakai-jauhe:

+paras pesutulos! Tällä hetkelläkin nautiskelen ilmavista kutreista eilisen pesun jälkeen, tosin todella rasvaiset hiukset peseytyvät hieman huonommin, joten kannattaa käyttä Shikakaita kun on vain päivän tai parin pesemättömät hiukset, ei rasvaisemmat
-eilen koin karvaasti miltä tuntuu kun nestettä menee silmää, kirveli niin maar kamalasti! ja silmämunan pinnalla on vieläkin turvonnut läikkä, se ei tosin tunnu miltään enää...
-taitaa hieman tummentaa vaaleita hiuksia, sopinee siis paremmin tummakutrisille



Vaikka Shikakailla on vähän plussia, sen plussa on isompi kuin muiden. Mutta... useita muita ekologisempia shampoita on minulla vielä kokeilematta ja sekös hykerryttää! Olen vaihtelunhaluinen kokeilija ja on hauskaa testailla aina uutta kosmetikkaa. Mutta nykyään harrastan tätäkin sanoisko vastuullisemmin, ei enää uusia ja uusia tuotteita sen varjolla, että vanhat jäävät käyttämättä... Eikä todellakaan enää tavallista kosmetiikkaa!!!!
Nykyään pesen hiukset noin joka toinen päivä, haluan, että ne ovat puhtaan näköiset joka päivä. Voisin varmaankin olla ehkä joskus kolmisenkin päivää ilman, mutta silloin tullee jo hieman tunkkaista tuoksua, joka häiritsee. Joskus pesaisen aamulla vain otsiksen! Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta toimii mulla, helpommalla siisti look, koska otsis rasvaantuu meikäläisellä ekaksi.
Hiustenhoitoaineille olen saanut jättää hyvästit! Ei sähköisyyttä, ei takkuja (ei niitä kyllä ennenkään ollut)-> ei tarvetta hoitoaineille. Silloin tällöin sipaisen jojobaöljyä latvoihin samalla kun levittelen sitä kasvoihin, se on riittänyt. Kaikki ongelmat eivät ole kuitenkaan hävinneet, hiuspohjani on edelleen rasvoittuva ja jonkinlaista köhnää sieltä löytyy edelleen, mutta olo kuitenkin helpompi kuin ennen.
Olen todella tyytyväinen! Ja ehkä samalla pelastan pienen palan maailmaa...

torstai 19. maaliskuuta 2009

Hanille!

Minulle tulee Finnkinon uutislehtinen. Siellä esiteltiin uusi suomalainen elokuva "Toinen jalka haudasta". Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, voisin jopa sen katsoa, jos sopiva tilaisuus itsensä ilmentäisi. Suomalaiset elokuvat eivät yleensä kiinnosta, paitsi vanhat, komisario Palmu tai muita sen semmoisia...

Tartuin elokuvan esittelyn viimeiseen lauseeseen, joka on elokuvan päähenkilön Visan lausuma:
"Eiks ihmisen elämä oo aina liian lyhyt? Sormia kun napsauttaa niin se on ohi ja sitä vaan kysyy: Valitsinko mä oikein? Rakastinko mä oikeaa ihmistä?"


Jos minä olisin juuri nyt kuolemani edessä, voisin vihdoinkin, ensimmäistä kertaa elämässä sanoa, hetkeäkään miettimättä; kyllä, kyllä! Pusu hanilleni!


Kymmenen kysymystä

Seurasin joskus tv:ssä kai vieläkin pyörivää sarjaa "Tähdet kertovat". Joka ikisen näyttelijän ylimaallinen suitsutus alkoi pian jurttimaan, joten lopetin seuraamisen. Koska kaikki aina rakastavat kaiken maailman listojen tekoa, teenpä jonkun sitten minäkin, hehe. Tämä tuli sitten jostain syystä mieleen, joten:

Bernard Pivot'n kymmenen kysymystä:
(käytän nyt suomennoksia, koska muutenkin olen valinnut suomenkielen blogikielekseni)

Mistä sanasta pidät eniten? hani
Mistä sanasta pidät vähiten? teknologiayhteiskunta, digiosaaminen, konsultointitoimeksianto... yms. kaikki samanhenkiset sanahelinät, joissa ei ole oikeaa sisältöä, ne ei oikeasti tarkoita yhtään mitään... huokaus
Mikä sytyttää sinut (turn on)? Jokin uusi käsintekeminen ja siihen uppoaminen. Viimeisimpiä innostuksen kohteita oman kosmetiikan valmistus ja korujen teko. Käsillä tekeminen.

Mikä sammuttaa intosi (turn off)? Kuoliaaksi analysoiminen!
Mikä on suosikkikirosanasi? Mitä, enhän mä kiroile! Hitto vie...
Mitä ääntä rakastat? Koirani tyytyväinen möhinä kun se asettuu kainaloon...
Mitä ääntä inhoat? Kaikkia kovia, kimeitä, äkillisiä, ihan mitä vain "vääriä" ääniä.
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? Haluaisin valmistaa juustoja ja saviesineitä jossain ihanassa eteläeurooppalaisessa maaseutuidyllissä, metsiä, niittyjä, peltoja, merta, kukkia, yrttejä, kaiken kauniin ympäröimänä, luonnonlapsena, kelloon tuojottamatta! Tai sitten jossain kivassa pienessä, jälleen, eteläeurooppalaisessa kaupungissa Suomi-kauppaa pitämässä; suomalaista desingia ja luontaiskosmetiikkaa ja muuta pientä ihanaa, koruja ja vaatteita ja huonekaluja...


Missä ammattissa et haluaisi olla? Konttorihommissa... taulukoita ja numeroita... kylmiä väreitä... yök...
Jos taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? Hei kultaseni, tulithan sinä sitten kuitenkin! Tervetuloa! ...tai ei tarvi välttämättä sanoa yhtään mitään, voisi vain hymyillä ja halata... rakkauden vain tuntee

torstai 5. maaliskuuta 2009

Kaakaota!

En tiedä miksi, mutta tänä aamuna muistelin miltä kaakao maistuu Espanjassa. Viimeisimmän kerran kävin Espanjassa pari viikkoa sitten ja tällä matkalla tuli vedettyä muutaman kerran kaakaot. Kuumaa, tummaa, paksua nektaria!

Koitin siis etsiä reseptiä, jolla voisin valmistaa kaakaota kotona! Tällaista reseptiä ajattelin, ehkä jo ensi viikonloppuna, kokeilla!

SPANISH HOT CHOCOLATE eli latino kuumana:) hehe...

4 l maitoa, varmaankin mitä rasvaisempaa, sitä parempaa, ja luomua!
1,25 dl vettä
1,25 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta, luomua!
2,5 dl sokeria, intiaanisokeria tai jotain semmoista voisi kokeilla
7 rkl maizenaa, löytyyköhän tätä luomuna, hmmm...

Sekoita ensin kaakaojauhe ja sokeri. Voisi käyttää siivilää, jottei jää klimppejä. Sitten kattilassa vispataan veteen maizena kunnes täysin sekoittunut. Lisätään vähän kerrallaan kaakao/sokeriseosta. Kun kaikki on tasaisesti sekaisin ja pastamainen koostumus saavutettu, mieto lämpö päälle levylle ja sitten sekoitellaan maitoa joukkoon pikkuhiljaa. Kun kaikki maito on sekoitettuna kattilassa, keitellään n.10min hiljalleen, koko ajan sekoitellen. Kun seos on saavuttanut löysän vanukasmaisen konsistenssin, se on valmista ja kattilan voi siirtää levyltä pois. Kaakaon pitäisi olla nyt tasaista ja kiiltävää. Voi antaa seisahtaa/muhia pienen hetken ennen tarjoilua. Tästä määrästä pitäisi tulla 6 annosta.
Espanjassahan tähän perinteiseen aamupalaan tuikataan churroja, rasvassa uppopaistettuja ja joskus jopa sokerissa pyöriteltyjä tikkumaisia munkkeja, mutta minä en niistä niin perusta. Suklaa suklaana! No, kypsyä kirsikoita tai mansikoita voisin ehkä dipata tähän herkkuun... Aaaaahhh......
Lisäys jälkikäteen:
Kaakaosta tuli herkkua, vaikka koittaessani laskeskella oikeita määriä, laitoin sokeria liikaa. Ja tietenkin maizena jäi hieman klimppiseksi... Mutta J kehui, kuinkas muuten, ihana mies!
Seuraavalla kerralla teen seuraavasti: laitan maidon kattilaan kuumenemaan ja sekoitan maizenan kylmään vesitilkkaseen odottamaan vuoroaan. Sitten kaakaot ja sokerit (vain vähän) tai suklaat maitoon sulamaan. Kun neste on kuumaa ja melkein kiehuu, lisään maizenanesteen liruna ja sekoitan hyvin koko ajan. Keittelen sen 10min sekoitellen, jotta paksunee. Sitten maistellaan onko tarpeeksi sokeria. -> kuppiin ja nassuun!
Kun saan kehiteltyä sopivat suhteet kahteen annokseen, laitan senkin sitten tänne ylös...

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

minä ja universumi

Kyllästyin kuuntelemaan Groovefm:ää ja avasin tietsikan soitto-ohjelman, jonne olen ladannut muutamia suosikkeja, enimmäkseen nekin easy-listening-periaatteella.

Pysähdyin Kate Bushin kohdalle, pitkästä piiitkästä aikaa. Harvemmin tulee kuunneltua Katea töissä, se saa minut jotenkin hämilleen joka kerta ja ei ehkä ole työkavereiden mielestä parasta työmusaa. Ehkä se paljastaa liikaa minusta itsestäni, en tiedä miksi sitä on niin hankala soitattaa, sama juttu Peter Gabrielin kanssa. Nyt kuitenkin kun lähin työkaveri on työmatkalla, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni. En vieläkään pysty kuuntelemaan Hounds of Love-levyä kuivin silmin... Varsinkin kappale "Hello Earth" on niin... kaunis. Tunnen olevani pienen pieni neulanpisto miljardien valovuosien aikajanassa ja samalla silti yhtä tämän koko universumin kanssa. Silmien edessä vilahtaa muistoja timantinkirkkaista öistä, tähtitaivaista, syksyn kosteasta ruohosta selän alla, koiran kirsu kämmentä vasten. Minä ja maailmankaikkeus, yhtä ja samaa materiaa... Miten tässä olisi nyt tarkoitus tehdä vielä töitä tänään.. nyyhh...


En löytänyt videota laulusta, liekkö koskaan tehtykään, mutta tuosta ylläolevasta linkistä kuulee ainakin kappaleen...


...Go to sleep little earth...


© Nessula
Maira Gall