Kevään merkkejä

Joka tuutti on taas ollut täynnä parsaa. "Nyt sitä taas saa!" Syödäkö kaukaa Perusta tuotua, odottaako espanjalaista vai vasta suomalaista? Uudet reseptit, vanhat klassikot. Kaikkea löytyy.

Täytyihän sitä sitten itsekin, pitkästä aikaa. Viime keväänä taisi jäädä koko kausi välistä. Minulla on jotenkin ristiriitainen suhde parsaa, pidän kyllä mausta ja sitä on kiva laittaa, mutta jotenkin se mitä siitä seuraa, saa suurimman huuman laantumaan...no, kaikki, joilla tuo parsa tulee aromeina ulos, tietää mistä puhun. Mutta se siitä.

Se mikä sai nyt pitkästä aikaa tuota vihreää hurmaavaa pötkylää laittamaan, oli reissu paikalliseen Liideliin, jossa on huomattavasti paremmat kasvisvalikoimat kuin kaikissa muissa ruokakaupoissa kotopaikkakunnallamme. No, menin sitten aika gaga siellä kaupassa ja mm. puketti parsaa lähti mukaan.

Olemme J:n kanssa vähentäneet lihan syöntiä jo monta vuotta. Mutta minulla on pari sellaista syntiruokaa, joita aina silloin tällöin täytyy saada. Yksi niistä on pekoni. Ja tällä kertaa paritin parsat pekonin kera. Vanha klassikko, jota kumma kyllä en ole koskaan ennen laittanut.

Parsat pekoni käärössä

Puntti parsaa
Paketti Amerikan pekonia
Pecorinoa tai Parmesaania lastuina
Mustapippuria

Laita uuni lämpenemään noin 225° asteeseen.
Napsi parsoista se puinen osa pois ja huuhtele viileällä vedellä.
Puolita pekonipaketin siivut. Kiepauta puoliska pekonisiivu joka parsan ympärille tai jos parsoja on paljon tai ne ovat ohuita, kiepauta kääröön pari parsan vartta.
Asettele parsat ohuesti oliiviöljyllä sipaistuun uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai -ritilälle. Ripsi mustapippuria päälle.
Pukkaa parsakääröt uuniin ja seuraile, kun toinen puoli on ruskistunut, käännä parsojen kylkeä ja paista lisää väriä toisellekin puolelle.
Kun parsojen toinenkin puoli on melkein valmis, ripottele niiden päälle vielä pecorino- tai parmesaanilastuja ja tuikkaa vielä hetkeksi uuniin. Kun juustot saavat hieman väriä, on herkku valmis pöytään!

Tarjoile parsojen kanssa vaikka vihersalaattia, sekalaisia omavalintaisia salaattilehtiä ja mukaan paahdettuja auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä.

Viinit ovat kuulemma hankalia kumppaneita parsan kanssa. Itse ottaisin omaa suosikkia Vina Esmeraldaa tai jotain muuta sitruunaista ja raikasta, jotain rieslingiä tai proseccoa. Mutta muut taitavammat saavat neuvoa paremmin, itse yleensä seuraan vain omaa nenää/suuta ja sitä mitä kaapista löytyy... Vina Esmeraldaa löytyy aika useasti... :)

Pahoittelut kuvien laadusta, kuvailen vielä jonkin aikaa ihan tällä tabletin kameralle, ennenkuin saan hankittua oman, uuden järkkärikameran! Täytyy vaan saada valuuttaa kasaan...

Lankesin Lorinaan...

Kauppaseikkailuilla katse kiinnittyi ensin sanaan Pina Colada, joka on mun herkku. Ja sitten huomasin Mojiton, josta tulee kivoja työmatkamuistoja... no eniwei. Kun lappasin ostokset tiskiin, huomasin vasta, että kohta lorisee lasissa! Pieni tirskahdus ehkä pääsi siinä...

Kevätpuuhia osa1

Kelit ovat olleet puutarhahommia vastaan viime viikkoina. Vettä ja viimaa ja yöpakkasia. Jotain pientä on kuitenkin pitänyt päästä puuhastelemaan.

Naapuri oli viime syksynä katkaissut omalta puoleltaan villiviinit maata myöten, joten meidän puolelle kiemurrelteet varret roikkuivat aidalla turhanpantteina... Harmillista, koska olivat niin kauniit kesällä ja varsinkin syysväreissään. Mutta kuten ennenkin, laitoin oksat esteettiseen hyötykäyttöön ja kiepautin kranssiksi toisen aidan oveen!

Kranssista no1 tuli aika iso, noin 50cm halkaisijaltaan. Kranssin muoto jäi aika epäkeskoksi, mietin, että lisäänkö köynöstä, mutta jätin kranssin kuitenkin tuollaiseksi ja tein uuden kranssin!

Krassi no2 on halkaisijaltaan noin 30cm. Siitä tuli mukavan tukuisa ja tasaisempi, pienempää pyrpylää on helpompi käsitellä ja muotoilla.

Krassi no3 oli sitten kaikkein krouvein, lopuista pykämäisistä jäännösoksista koottu ja noin 40cm kokoinen. Varmaan tällekin jokin paikka löytyy.

Mitenkähän näitä voisi koristaa kesällä? Tuoreet lehdet ja kukat kuitenkin kuihtuvat, jos niitä kiepauttaa näihin, joten jotain muuta pitäisi keksiä. Talvella näitä voi helpommin "asustaa" kun pakkanen pitää esim. havunoksat tuoreina.

Näitä on niin mukava tehdä, mistähän johtuu...? Metsälenkeilläkin pujottelen monesti pudonneista riippakoivun oksista pikkukransseja. Ehkä sormet vaan tykkää näprätä. Ja mikäs siinä, näprätään vaan!

Voisko nyt jo alottaa?!

Jaha, vuorotteluvapaa ei ole alkanut ihan niinkuin ajattelin. No, eihän se elämä yleensäkään mene aina niinkuin ajattelee.

Vuoden alku on mennyt huolehtiessa perheen karvajalan terveydentilasta. Eikä siinä kaikki, myös me perheen aikuiset olemme sairastelleet ihan enemmän kuin tarpeeksi... Influenssa A & B, hello and goodbye... Viimeisiä tässä vielä viedään, nenäliinaa kuluu enää tusina päivässä ja ruoka maistuu jo, joltain.

Ennenkuin B iski päälle ehdin aloittaa kirpparitoiminnan ja sain tuhottua ihan kivan määrän kaapeissa ja ullakolla lojuneita kamoja. Kaikenlaista ihan kivaa tavaraa, mutta kun pitäisi olla noin sata neliötä enemmän tilaa niin pakkohan sitä on tuosta kamasta luopua. Ja huomenna lisää tavaraa myyntiin, kirppis jatkuu! Jee!

Kirppiksen lisäksi en ole tehnyt kaikkea sitä mitä oli tarkoitus... suursiivous, remontin aloitus, ovien maalaus, yms. muita sekalaisia maalaushommia, puutarhan kevätkuntoon laitto, jne. jne. jne. Epärealistista, juu, ei kaikkea yhdessä kuukaudessa ehdi, mutta sitä ikäänkuin pitäisi olla työntouhussa 24/7, jotta ansaitsisi oikeuden olla vapaalla, eikä normaaleissa palkkatöissä. Nyt kun aivot ovat selviämässä flunssasta, olen alkanut laittaa ajatuksia vähän järjestykseen. Ja antanut itselleni anteeksi, etten ole käyttänyt ensimmäisiä vapaaviikkoja hypertehokkaasti. Mutta, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Kunhan saan tuota tavaraa pihalle ja pois, niin tulee tilaa uusille ajatuksille! Tuplajee!