Yrttilaatikon nikkarointia

Mitä tehdä ylimääräisistä terassilaudoista? No vaikka yrttilaatikko pihamaalle!

Suurin ongelma taisi olla löytää sopiva paikka pikkuiselta pihaltamme tuolle laatikolle. Mutta kun sen tilan sain raivattua ja pohdittua laatikolle mahdollinen sopiva koko, olikin vain laskeskeltava miten sahata olemassa olevista laudoista materiaalia hukkaamatta palat laatikkoa varten. Johonkin ostoskuitin kulmalle tein suunnitelmat ja J sahasi laudat pätkiksi. Laatikon kooksi tuli 120 x 100cm ja laitojen korkeus 24cm. Terassinniskan pätkistä tuli laatikolle kulmat, jotka ovat aika pitkät, mutta olkoon, ei jaksa sahata lyhyemmiksi.

Olin viikonloppua yksi kotosalla, ajattelin, että se on sitten nyt tehtävä tai ei koskaan! Onneksi opin terassiprojektissamme käyttämään ruuvinväännintä, hommahan hoitui sillä loppupelissä kuin vettä vain.

Siistin lautojen päät hiekkapaperilla, valikoin parhaimman näköiset fasaadipuolelle ja aloitin ruuvien surrauttelun. Kokoaminen vaati välillä pientä pähkäilyä ja lievää akrobatiaa, mutta lopputulos on erittäin hyvä ellei jopa täydellinen! Meikä osaa!

Vielä kun saan napattua lapiosta kiinni ja kaivettua pihalampun alta sopivan aukon ja syvät kolot laatikon jaloille... huh. Sitten vaan asetellaan laatikko paikalleen, maisemointikangas alle, kipataan mullat päälle ja istutetaan yrtit uudestaan uuteen petiin!

Lisäys 12.06.2016

Sain yrttilaatikon paikalleen ja mullat ja kasvit ystutettua eilen! Tässä työn tulos! Yrttejä ei ole kovin runsain mitoin ja valtaosin ovat ruukuissaan hieman kärsineet, mutta talven yli selvisi ainakin salvia ja pari pientä timjamia ja sitruunamelissaa. Kevään aikana kaupasta ostetut yrtin jämät saavat nyt yrittää uutta elämää vapaissa mullissa, ehkäpä nekin piristyvät. Laittelin tillin ja basilikan siemeniä vielä tulemaan, katsotaan ehtiikö sadoksi asti...

Leipää!

Uusi aluevaltaus; tein tänä aamuna ihka eka kerran pataleipää!

Erilaisiin pataleipäresepteihin olen törmäillyt jo parin vuoden ajan. Mutta kaikki nämä karppaushuumat ovat kai olleet isompia trendejä ja leivän leipominen on ollut pikemminkin epätrendikästä...

Selaillessa vasta postiluukusta tupsahtanutta Yhteishyvää, selasin myös sen ruokaosuuden. Ilokseni se on viime aikoina hieman parantanut tarjontaansa. Kuvat ovat tyylikkäämpiä ja resepteistä löytyy jo kasvisvaihtoehtojakin, hyvä juttu!

Rosmariinipataleivän resepti otti mukavasti silmään ja anopin ja appiukon lähettämät rosmariinin oksat pääsivät nyt myös maustamaan lämpimäisiä!


Rosmariinipataleipä

3,5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
0,5 tl rosmariinia
4 dl vettä

Leivän päällä vielä 0,5 tl rosmariinia ja ripaus suolaa ennen uuniin tuikkausta

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää noin 42°asteinen vesi ja sekoita nopsasti, ei tarvitse vaivata. Sitten peitä kulho kelmulla, astiapyyhkeen voi laittaa vielä painoksi päälle. Sitten taikina saa seisoa vedottomassa huoneenlämmössä noin 12h eli kannattaa siis pohtia ensi vähän aikatauluja ennen kuin aloitat leivän teon. Itse laitoin leivän nousemaan illalla ysin maissa ja aamulla sitten kulhon sisälmys pullautetaan hyvin jauhotetulle leivinpaperille. Taikina on aika löysää. Taikinaa ei tarvitse vaivata, mutta koita nostella reunoja keskustaan päin muutaman kerran. Sitten taikina saa seisoa vielä astiapyyhkeen alla noin 1/2h.

Kun puolisen tuntia on kulunut, laita noin 3litrainen pata tai kattila (jossa ei ole muoviosia), kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 225°asteeseen. Kun uuni on kuuma, ota pata tai kattila ja nosta leipä leivinpapereineen kaikkineen siihen ja paista uunissa 1/2h ensin kansi päällä. Sitten vielä 15min kansi pois. Tarkkaile leivän väriä onko se sopivan kultainen.

Leivän voi antaa jäähtyä padassaan hieman ennenkuin nostat sen pois ja aloitat viipaloinnin! Ja sitten voi esille! Tai mitä nyt sitten haluaakaan leivälleen laittaa. Minusta uusi, lämmin leipä suorastaan vaatii voita, mutta makunsa kullakin!

Minulla vehnäjauhoja oli vain 1,5dl, koska loppuivat kesken, mutta leipä onnistui myös isommalla hiivaleipäjauho määrällä. Seuraavalla kerralla haluan kokeilla jotain kauraisempaa vaihtoehtoa... siis uuden reseptin etsintään...


Lisäys 12.6.2016

No niin, uusi kokeilu takana ja nyt aletaan lähestyä täydellisyyttä!

Pataleipä no2

3dl hiivaleipäjauhoja (en muista onko luomua...)
2dl kauraisia luomusämpyläjauhoja
2dl luomuvehnäjauhoja
2tl suolaa (tämä oli ehdottomasti liikaa! Vähennän ensi kerralla 1tl suolaa riittää!)
1rkl pellavansiemeniä
n. 0,5dl auringonkukansiemeniä
4dl noin 42-44°C vettä

Toimitaan samaan tapaan kuin edellisessä pataleivän ohjeessä!

Annoin leivän olla uunissa 20min ilman kantta. Olen ennenkin arvellut, että meidän uuni on vähän sanoisko "laimeampi", joten pieni kypsennysajan lisäys oli paikallaan. Jokainen toimikoon oman uuninsa toimintakyvyn mukaan.

Se, että jättää leivinpaperin leivän alle pataan/kattilaan, jättää leivän reunat hieman haaleammiksi, mutta mielestäni on kuitenkin helpompaa ja siistimpää pullauttaa leipä pataan/kattilaan paperin kanssa. Ehkä seuraavalla kerralla revin paperia vähän pienemmäksi kun saan sen kattilaan.

Yksi ehdottamani tippi on käyttää silikonista nuolijaa taikinan kääntelyssä pöydällä. Kädet pysyy puhtaina ja taikinaa saa paremmin käänneltyä ja hiivan kaasut puristeltua ulos. Leipä no1 oli nimittäin aika hiivaisen tuoksuinen, johtui ehkä siitä, että en saanut käänneltyä taikinaa juurikaan.

Jaha, mitähän sitä seuraavalla kerralla keksikään kokeilla! Täähän on kivaa tää leivän leipominen! Syksyllä ainakin jotain, jossa on puolukkaa mukana... hmmm..

Lisäys 16.06.2016

Tippi no2: ota leipä padasta/kattilasta leivinpapereineen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ja laita leipä papereineen uuniritilälle, levitä paperia, jotta leipä on täysin näkyvillä. Sitten jatka paistoa vielä se 15min. Leivästä tulee kauniin kultainen ja ihanan rapeakuorinen! Padassa/kattilassa se jää väistämättä valtaosin vaaleaksi.

Ja huom!!! 1tl suolaa riittää todellakin!!!

Kevätpuuhia osa2

Puutarhassa hääriminen kuuluu kevääseen. Kun lumet sulaa ja maa kuivuu, alkaa haravointi ja kukkapenkkien katsastus. Tottakai.

Tänä keväänä olen onneksi ehtinyt puunata myös taloa ja muuta pihapiiriä kuntoon.

Toukokuun ensimmäinen helleaalto oli mitä mainioin maalaus- yms. urakoiden hoiteluun. Noin 8m kaksimetristä aitaa maalattu, check. Terassi tehopesty öljyämistä varten, check. Terassin surkeassa maalikunnossa ollut ovi hiottu ja maalattu, check.

Ennen:

Jälkeen:

Terassin epätasaiset reunat sahattu ja siistitty (kiitokset Murulle avusta), check. Pihan sisääntuloportin kivetyksen pohjatyöt tehty ja kivetys ladottu, check.
Tässä tilanne vielä vaiheessa:

Ja tässä valmiina! Sanoisinko, että ensikertalaiseksi aika hyvä!

Ja jossain sivussa muutama kottikärryllinen rikkaruohoja (=vuohenputkea) kerätty. Kaikkea ei jaksa syödä, niin hyvää se ei ole.... Ja muutama kukkapuska siirretty ja papuja, perunaa, lehtikaalia, retiisiä, salaattia ja basilikaa laitettu kasvamaan. Plus hunajakukkaa, auringonkukkien ja kehäkukkien siemeniä siroteltu sopiviin kohteisiin. Ja hulluna levinneiden mansikoiden uudelleen sijoittelua.

Tänä keväänä ajattelin tyhjentää pois kaikki mahdolliset siemenpussukat, jotka olin edelliskevä(i)nä ostellut, enkä ostaisi yhtään lisää. Mutta jotain on pakko nyt hankkia, koska tuoksuherneet ja köynöskrassit eivät näytä nousevan... murattia ehkäpä? Harmillista, että lähitienoon kasvihuone teki konkan, siellä kasvatettiin bataattia, se se oli vasta ihana köynös! Enää ei taida itse ehtiä...

Puuhastelu on terapeuttista puuhaa, murheet häipyvät mielestä edes hetkeksi aikaa ja saa hengähtää. Ja löydät kropasta uusia lihasryhmiä, jotka kipeytyvät...

Nyhtökaura, nyt sitä saa! Ken ehtii...

Olin sattumoisin lähdössä hakemaan nelijalkaiselle perheenjäsenelle sapuskaa, kun mieleeni juolahti, että näinä päivinähän sitä pitäisi tulla kauppoihin, nimittäin nyhtökauraa. Ja kuinkas sattuikaan, oli juurikin se päivä, kun sitä oli tarkoitus tulla tarjolle siihen kauppaketjuun, josta oli piti hakemani sapuskat kaksijalkaisille perseenjäsenille. Sitten muuta kuin menoksi!

Noin yhden maissa iltapäivällä, kaupan kassalla, kädessäni kaupan vihiviimeinen  aamulla saapuneista paketeista. Voittajafiilis! Eli sinä iltana oli tarjolla burgerit nyhtöllä!

Paketti oli yllättävän viehättävän näköinen, jauhelihapakettikategoriassa. Sisälmys ei näyttänyt erityisen viehättävältä, hieman harmahtavaa mukellosta. Maku huoneenlämpöisenä hieman kaurapuuromainen, mutta ei niin pahvinen kuin pelkäsin. Siis ei paha.

Olin aiemmin törmännyt tällaiseen colaburgeri reseptiin. Reseptissä oli käytössä Tomato-makuinen nyhtökaura, mutta kädessäni oli nyt Nude-paketti. Ja eipä kaapissakaan ollut ihan just eksakt samoja aineksia kuin reseptissä, joten tässä on oma hieman modifioitu versio Colaburgereista coleslawsalaatin kera!

Colaburgerit

Kastike:

• 1 sipulia
• 3 valkosipulinkynttä (tai haluamasi määrä)
• loraus öljyä paistamiseen
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl siirappia
• ¼ dl makeaa chilikastiketta
• 1-2 tl sambal oelek -chilikastiketta tai srirachaa (= eli siis tulisuutta! Voit lisätä chilikastiketta myös valmiiseen burgeriin)
• 1-2 rkl ketsuppia
• (1-2 rkl jotain barbequekastiketta = lisää savuista makua)
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 3 dl colajuomaa
• 1 tl savupaprikaa
• suolaa maun mukaan, maista ensin, koska kaikissa kastikkeissa on suolaa!
• mustapippuria maun kukaan
• 1-2 tl juustokuminaa
• 250g Nude nyhtökauraa

Isoja kaurasämpylöitä

Coleslaw:

• 1-2 porkkana
• nyrkin kokoinen pala valkokaalia
• suolaa
• mustapippuria
• 1/2-1tl sokeria
• 1-2 tl punaviinietikkaa
• 1-2 rkl majoneesia
• 1-2 rkl jugurttia
• 1-2 tl sitruunamehua
• 1-2 tl makeaa sinappia
• (sipulia, kevät- tai tavallista)
• (rucolaa)
• 
  

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulit. Kuullota niitä hetki pannulla öljytilkassa. Lisää kaikki loput kastikeaineet pannulle, ja anna kiehua hitaasti noin 45 minuuttia. Tästä tulee ihanaa tahnaista tummaa bbq-kastiketta!

Valmista coleslaw. Suikaloi kaalit ja porkkana. Sekoita majoneesi, jogurtti, sinappi, sitruunamehu, suola, pippuri, sokeri ja punaviinietikka. Yhdistä kaikki ainekset ja anna vetäytyä pöydällä.

Sekoita cola-kastike nyhtökauran joukkoon ja kuumenna. Sulje levy, mutta anna pannun olla ja hautua vähän aikaa.

Täytä kevyesti paahdetut kauraleivät nyhtiksellä ja coleslawilla. Koristele rucolalla ja sipulisilpulla.


Itse jätin tällä kertaa sipulin pois coleslawsalaatista, vaikka sipulin suurkuluttaja olenkin. Rucola unohtui, koska oli niin nälkä...

Ohje mukailee alkuperäistä hyvin läheltä, mutta tein pieniä muutoksia. Minulla ainakin neste loppui hieman kesken, joten colaa voi olla ihan hyvin tuo 3dl. Ja muuta pienenpientä. Ja jokainen tekee aina omanlaisensa version jokatapauksessa!

Tältä annos näytti seuraavana päivänä, kun tein lounaaksi leivän jäljelle jääneistä aineksista. Tuoreeltaan en ehtinyt annoksesta kuvaa ottaa, oli sen verran nälkä, hehe! Hyvää oli!

Nenäkannu, empiirisiä tutkimuksia...

Kuten aiemmassa kirjoituksessa tuli mainittua, pikku perheemme taisi käydä tänä keväänä läpi sekä A että B influenssat.

J sairastaa yleensä nopeasti ja rajusti. Minä taas lievemmin ja kauemmin. Minun ongelmakohtani ovat ylähengitystiet eli nuha kuin nuha, poskiontelot voivat mennä pahemman keran tukkoon ja tulehtua. Olen joutunut kerran punkteeraukseen ja toista kertaa en siihen toimenpiteeseen halua, joten olen oppinut lääkitsemään itseäni heti nuhaoireiden ilmaantuessa.

Toinen sairastelukierros veti kuitenkin olon niin kurjaksi, että normaali Rinexin-kuuri (reseptilääke, limakalvojen turvotusta laskeva) ei saanut pidettyä röörejä auki ja poskissa alkoi julmea jomotus. Hätähän siinä piikkikammoisella nousi puseroon ja kaivoin nopsasti kaapin uumenista Sarvikuonokannun. Olin ostanut noin kympin hintaisen kannun pari vuotta aiemmin ja helpotellut sillä työpaikan ilmastoinnin aiheuttamia oireita ja kesäisin heinänuhaa sekä tietysti aiempien talvien nuhia. Mutta vaikka tiesin kannusta olevan apua, jotenkin se oli vain jäänyt unholaan pitkiksi ajoiksi. Mutta nyt sille olisi totta tosiaan käyttöä.

Ja ah, helpotuksen aaltoa, jo ensi käytön jälkeen. Suolaneste huuhtoi limakalvoilta pois ylimääräistä ja kostutti, hengitys oli heti helpompaa. Mutta suolaneste ei kuitenkaan tuo kertalaakista ihmepelastusta, käytin kannua pahimpana aikana 3-4 kertaa päivässä. Mutta tilanne oli jo tainnut päästä sen verran pahaksi, että hain apteekista vielä nenäsuihketta (Otrivin). Ja uskonpa näin, että kannun ja tuon suihkeen yhteiskäyttö toi lopullisen helpotuksen. Nenäkannu puhdisti kalvot mekaanisesti ja apteekin aineet auttoivat laskemaan turvosta, ilma pääsi vihdoin kiertämään päässä!

Haluan korostaa sitä, että tämä oli vain oma kokemukseni nuhan hoidosta, eikä todellakaan mikään virallinen hoitosuositus! Lääkäriin kannattaa ja pitää mennä heti, jos oma olo on todella ikävä ja kotikonstit eivät tunnu auttavan. Flunssan ja sen jälkitautien kanssa ei todellakaan ole leikkimistä!

Limakalvojen huuhtelu suolavedellä ja erityisesti nenähuuhtelu on hyvin vanhaa terveydenhoidollista kansanperinnettä. Itsekin muistan lapsuudesta, että suuta kurlattiin suolavedellä, ennenkuin kaupasta löytyi Vademacum-suuvesi. Erityisesti joogaperinteessä nenähuuhtelu kuuluu normaaliin päivittäiseen hygienian hoitoon, samaan tapaan kuin hampaiden pesukin. Näinä allergia- ja siitepölyaikoina soisi tuon nenähuuhtelun saavan suurempaakin suosiota!

Sarvikuono sivusto kertoo kannun käytöstä ja sieltä löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset käyttöohjeet, joita todellakin kannattaa seurata. Ja muista kannun hyvä jälkipuhdistus! Muunkin merkkisiä ja mallisia kannuja löytyy markkinoilta, käyttötekniikka on kaikissa kuitenkin samanlainen.

Wikipediakin toki kertoo aiheesta.

Nuhaneniä kiinnostavia selviytymisvinkkejä löytyy myös vaikkapa Nuhanenä -sivustolta.

Flunssasta selvittyänikin olen jatkanut nenäkannun käyttöä satunnaisen säännöllisesti. Nyt kun olen taas ystävystynyt kannun kanssa, aion testata sen tehoa erityisesti tulevan kesän heinänuhasesonkina. Tuo riesa iski ilokseni parisen kymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen hoitelin sitä vuosikausia erinäisillä nenäsuihkeilla. Kunnes tuli elämäntilanne, jossa halusin varalta karsia käytöstä kaikki mahdolliset ylimääräiset lääkkeet. Ja yllättävää kyllä, olin joitain kesiä melkeinpä oireeton. Kaikki kesät eivät olleet aina ihan yhtä helppoja, mutta olihan noitakin suvia, etten juuri lomaa ehtinyt pitämään, joten heinäaltistuskin jäi minimiin.

Ympärivuotisena "ilonani" on myös ns. vasomotorinen nuha, joka tarkoittaa sitä, että reagoin herkästi lämpötilan vaihteluihin ja esim. ilman epäpuhtauksiin. Siksi työpaikan ilmastointikin aiheutti ikäviä ja jatkuvia ylähengitysteiden oireita. Olen tottunut kulkemaan nenäliinakasat taskuissa. Nyt kun olen ollut kuukauden päivät poissa työpaikalta, olen huomannut eron flunssasta parannuttuani. Nenän limakalvot eivät ole enää kuivina kirppanoina, pää täynnä töhnää ja kokonaisvaltainen kurja olo. Ennen varsinkin perjantaipäivät olivat pahimmat, koska takana oli koko viikon altistus kuivattavalle ilmalle. Ja kaikelle sille mitä siellä ilmassa varmastikin leijailee, arkinen tekstiilipöly ehkä harmittomimpana niistä...

Joten antaa vaan kaikien kukkien kukkia, minäpä kastelen niitä kannulla!

Kevään merkkejä

Joka tuutti on taas ollut täynnä parsaa. "Nyt sitä taas saa!" Syödäkö kaukaa Perusta tuotua, odottaako espanjalaista vai vasta suomalaista? Uudet reseptit, vanhat klassikot. Kaikkea löytyy.

Täytyihän sitä sitten itsekin, pitkästä aikaa. Viime keväänä taisi jäädä koko kausi välistä. Minulla on jotenkin ristiriitainen suhde parsaa, pidän kyllä mausta ja sitä on kiva laittaa, mutta jotenkin se mitä siitä seuraa, saa suurimman huuman laantumaan...no, kaikki, joilla tuo parsa tulee aromeina ulos, tietää mistä puhun. Mutta se siitä.

Se mikä sai nyt pitkästä aikaa tuota vihreää hurmaavaa pötkylää laittamaan, oli reissu paikalliseen Liideliin, jossa on huomattavasti paremmat kasvisvalikoimat kuin kaikissa muissa ruokakaupoissa kotopaikkakunnallamme. No, menin sitten aika gaga siellä kaupassa ja mm. puketti parsaa lähti mukaan.

Olemme J:n kanssa vähentäneet lihan syöntiä jo monta vuotta. Mutta minulla on pari sellaista syntiruokaa, joita aina silloin tällöin täytyy saada. Yksi niistä on pekoni. Ja tällä kertaa paritin parsat pekonin kera. Vanha klassikko, jota kumma kyllä en ole koskaan ennen laittanut.

Parsat pekoni käärössä

Puntti parsaa
Paketti Amerikan pekonia
Pecorinoa tai Parmesaania lastuina
Mustapippuria

Laita uuni lämpenemään noin 225° asteeseen.
Napsi parsoista se puinen osa pois ja huuhtele viileällä vedellä.
Puolita pekonipaketin siivut. Kiepauta puoliska pekonisiivu joka parsan ympärille tai jos parsoja on paljon tai ne ovat ohuita, kiepauta kääröön pari parsan vartta.
Asettele parsat ohuesti oliiviöljyllä sipaistuun uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai -ritilälle. Ripsi mustapippuria päälle.
Pukkaa parsakääröt uuniin ja seuraile, kun toinen puoli on ruskistunut, käännä parsojen kylkeä ja paista lisää väriä toisellekin puolelle.
Kun parsojen toinenkin puoli on melkein valmis, ripottele niiden päälle vielä pecorino- tai parmesaanilastuja ja tuikkaa vielä hetkeksi uuniin. Kun juustot saavat hieman väriä, on herkku valmis pöytään!

Tarjoile parsojen kanssa vaikka vihersalaattia, sekalaisia omavalintaisia salaattilehtiä ja mukaan paahdettuja auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä.

Viinit ovat kuulemma hankalia kumppaneita parsan kanssa. Itse ottaisin omaa suosikkia Vina Esmeraldaa tai jotain muuta sitruunaista ja raikasta, jotain rieslingiä tai proseccoa. Mutta muut taitavammat saavat neuvoa paremmin, itse yleensä seuraan vain omaa nenää/suuta ja sitä mitä kaapista löytyy... Vina Esmeraldaa löytyy aika useasti... :)

Pahoittelut kuvien laadusta, kuvailen vielä jonkin aikaa ihan tällä tabletin kameralle, ennenkuin saan hankittua oman, uuden järkkärikameran! Täytyy vaan saada valuuttaa kasaan...

Lankesin Lorinaan...

Kauppaseikkailuilla katse kiinnittyi ensin sanaan Pina Colada, joka on mun herkku. Ja sitten huomasin Mojiton, josta tulee kivoja työmatkamuistoja... no eniwei. Kun lappasin ostokset tiskiin, huomasin vasta, että kohta lorisee lasissa! Pieni tirskahdus ehkä pääsi siinä...