Tänään on hämmennyksen vuoro. Minulla on vihoviimeinen lomapäivä, viimeinen kesälomapäivä. Tämän päivän jälkeen astun uuteen tuntemattomaan; edessä on vuoden kestävä vuorotteluvapaa! Työmaalle olisi tarkoitus palata maaliskuussa 2017. Kuinka vuosi voi saman aikaisesti tuntua sekä loputtoman pitkältä että pelottavan lyhyeltä?
Olen jo ehtinyt panikoimaan joka toinen tunti, etten ehdi tekemään kaikkea sitä mitä aioin/halusin, vaikka vapaa ei ole vielä edes alkanut... Mutta. Ehkäpä tämä vapaanvietonkiire hälvenee viikko viikolta. Tai sitten huomenna aloitan päivien laskennan; enää 359 päivää jäljellä....
Ei kommentteja
Lähetä kommentti