No niin, nyt se on. Vuoden kestävän vuorotteluvapaani ensimmäinen päivä. Enää 359 jäljellä...
Päivä on sujunut pilvisissä tunnelmissa, kunnes puolisen tuntia sitten taivas aukeni ja valaisi tienoon mitä ihanimmalla paisteellaan! Kadotakseen jälleen pilvien taa. No, lupausta on kuitenkin ilmassa, niin keväästä kuin omista kivoista asioistakin.
Pilvisen ensimmäisen vapaapäivän saldoa; vessa hinkattu ja pyykkiä pesty. Koiruli ei jaksanut pitkälle lenkille, joten kävin itsekseni samoamassa metsässä ja tutkimassa kevään merkkejä, joita on vielä aika niukasti. Mutta päivän paras anti odotti vasta oman pihan äärellä, valkoselkätikka naputteli puuta ja etsi syötävää ihan muutaman metrin päässä kotipolulta, seurasin touhuja jonnin aikaa, kunnes tennareissa varpaat jäätyivät. Ja kaksi joutsenta saapui ihanasti laulaen kohti viereistä järven rantaa! Mahtoivatko olla meidän vakioasukkaat, en tiedä. Joka tapauksessa, sydämellisesti tervetuloa! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Heipä hei blogini, piiiiitkästä aikaa...
Kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, iloista ja surullista.
Tänään on hämmennyksen vuoro. Minulla on vihoviimeinen lomapäivä, viimeinen kesälomapäivä. Tämän päivän jälkeen astun uuteen tuntemattomaan; edessä on vuoden kestävä vuorotteluvapaa! Työmaalle olisi tarkoitus palata maaliskuussa 2017. Kuinka vuosi voi saman aikaisesti tuntua sekä loputtoman pitkältä että pelottavan lyhyeltä?
Olen jo ehtinyt panikoimaan joka toinen tunti, etten ehdi tekemään kaikkea sitä mitä aioin/halusin, vaikka vapaa ei ole vielä edes alkanut... Mutta. Ehkäpä tämä vapaanvietonkiire hälvenee viikko viikolta. Tai sitten huomenna aloitan päivien laskennan; enää 359 päivää jäljellä....
Tänään on hämmennyksen vuoro. Minulla on vihoviimeinen lomapäivä, viimeinen kesälomapäivä. Tämän päivän jälkeen astun uuteen tuntemattomaan; edessä on vuoden kestävä vuorotteluvapaa! Työmaalle olisi tarkoitus palata maaliskuussa 2017. Kuinka vuosi voi saman aikaisesti tuntua sekä loputtoman pitkältä että pelottavan lyhyeltä?
Olen jo ehtinyt panikoimaan joka toinen tunti, etten ehdi tekemään kaikkea sitä mitä aioin/halusin, vaikka vapaa ei ole vielä edes alkanut... Mutta. Ehkäpä tämä vapaanvietonkiire hälvenee viikko viikolta. Tai sitten huomenna aloitan päivien laskennan; enää 359 päivää jäljellä....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)