Huulirasvaa!

Ai niin tein tuossa männä päivänä uuden satsin huulirasvaa, ristin sen MinttuNessuksi, tässä etiketti:

MinttuNessu piparminttuhuulirasva

2tl jojobaöljyä
2tl sheavoita
2tl kaakaovoita (ei luomua, tällä kertaa en halunnut suklaan tuoksua)
1tl mehiläisvahaa
4-5 tippaa E-vitamiinia
noin 10 tippaa piparmintun eteeristä öljyä (ihanaa!!!)

Sulatetaan pikku kattilassa hiljalleen, kun kaikki sulaneet, virta pois, jätetään kannen alle 20min ajaksi, välillä voi sekoittaa. Sitten e-vitamiini ja aromi. Tuoksutellaan onko tarpeeksi. Sitten huulirasvahylsyihin ja ulos pakkaseen kovettumaan. Tulee hiukkasen vajaa 8 huulirasvatuubia.

Tästä tuli pehmeämpää kuin NessuLipsistä. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut mehiläisvahaa ollenkaan, tekovaiheessa päätin lisätä ja hyvä kun lisäsin. Seuraavalla kerralla haen taas hiukan kovempaa tekstuuria. Silloin makuna tulee olemaan mansikka, kesän odotuksen kunniaksi!

Terveellistä lounasta...

Normilounaani koostuu raejuustosta (200g) ja ananaspurnikasta sokerittoman mehukeiton kera. Koska kahdesta isosta reajuustopurnukasta syö neljänä päivänä viikosta, on yksi päivä viikosta "wild card".

Tänään oli tarjolla ruispuuroa. Laitoin aamusella ruokatermariin desin ruishiutaleita ja pari desiä keitettyä vettä. Lounasaikaan sitten plötsäytin sen lautaselle, lisäsin lorauksen omenamehua; maito oli lopussa (meillä maitoa lortsitaan reilusti työpaikalla, neljän naisen kesken, hyvä kai niikseen, kun kipsuttelemme korkkareissa noita kierreportaita ylösalas, emme mahdollisen kompastusonnettomuuden sattuessa ehkä taita koipiamme niin helposti; kalsium rulaa!).

No, satsi näytti sangen surkealta ja mietinkin mitä laittaa mukaan mauksi... Tölkki aprikoosi-mango-pilttiä ja hieman rasvatonta jogurttia, ripaus suolaa ja muutama goji-marja. Tilasin goji-marjoja jokin aika sitten nettikaupasta, mutta tänä aamuna vasta maistoin ensi kerran, yök. Vaatinee totuttelua tai sekoittamista jonkin sellaisen kanssa, joka peittää maun. Tässä joka tapauksessa koko "kauneus":


Tätä voisi kai kuvailla parhaiten sanalla "polttoaine". Imaisin sapuskan aikas nopeasti kitusiin sen paremmin nauttimatta... hohhoijaa... Perusperiaatteena pidän, ettei ruokaa kannata syödä, jos se ei maistu hyvältä. Tosielämä tosin vaikeuttaa tämän korkeamman päämäärän toteuttamista, aina silloin tällöin on pakko vetää jotain ei niin hyvää, jotta jaksaa. Syömättä olen aniharvoin kuitenkaan jättänyt jos on ollut "polttoaineen" tarvetta.

Parempi "wild card" vaihtoehto on ehdottomasti pakastevihannekset ja tölkki makutonnikalaa. Tässä sapuskassa vaanii vaan varmasti montakin ekologisen elämäntavan etsijän suota ja silmää, mutta... Joka tapauksessa, lautaselle aurinkokasviksia, porkkanaa ja mitäsiinänytsittenonkaan ja reilusti parsakaalia, mikroon (juu, kyllä käytän) ja kun kaikki ovat sulaneita ja kuumia, tonnikalatölkin sisältö päälle. Lemppari on ehkäpä tonnik tomaattikastikkeessa. Tämä maistuu melkeinpä oikealta ruualta! Mukana menee ruisleipää, Uotilan 100% on tällä hetkellä parasta.

Iltapäivä kun sitten saa ja nälkä ja/tai tylsyys iskee sormet etsiytyvät purnukalle, joka on täynnä pähkinäsekoitusta ja kuivattuja hedelmiä...

Minne kaikki tavara menee?

Tämä pitäisi olla mielessä aina kun kurotat kädelläsi ottamaan kaupan hyllystä uutta tuotetta; mistä tämä kaikki tavara on tullut ja minne se lopulta päätyy? Ehkäpä päädynkin vain ihastelemaan uusia mekko- ja laukku- ja kenkätrendejä ja oikeasti tuunaan vanhat käyttökuntoon...

Tämä mielenkiintoisesti tehty ja tärkeästä asiasta kertova filminpätkä kestää noin 20min, mutta suosittelen katsomaan. Tämä ja muitakin mielenkiintoisia juttuja löytyy sivulta The Story of Stuff !

Kaikki mistä tässä puhutaan on aivan täysin järkeenkäypää, miksi me silti vain itsekkäästi toimimme saman kaavan mukaan, johon olemme parin viime vuosikymmenen aikana tottuneet; kaikki mielipaha yritetään haihduttaa ostamalla ja ostamalla ja ostamalla... masentavaa... Vaikka minä en itseäni kamalan vanhana pidäkään, muistan hyvin sen ajan kun kauppaan mentiin ostamaan, vaikkapa takkia, todelliseen tarpeeseen. Tuotteen tuli olla hyvä, kestävästä materiaalista, mielellään suomalaista tekoa ja klassisen näköinen, jotta sitä voisi käyttää useampina tulevinakin vuosina. Ja niin tehtiin. Vaan miten nyt, kaapissa nököttää monta "vinkukiinassa" valmistettua risaa "ihan kivaa" trendipomppaa.

Hyvä, että näin tämän filminpätkän juuri tänään; olen menossa työpaikan näytemyyjäisiin ja ensi viikolla olen lähdössä työmatkalle Barcelonaan. Nyt pannaan suu supulle ja ostetaan vain minimaalisesti, ideaali olisi tietysti päästä myyjäisten ja matkan läpi ostamatta yhtään mitään! Katsotaan miten käy...