Jännittäviä aikoja...

Tänään on sitten se päivä, kun yhden maailman suurimman vaikuttajamaan johtaja valitaan. Vaikkei ameriikan hömpötyksistä välittäisikään (en väitä ettenkö minä välittäisi, olen sentään kuitenkin aika materialisti ja jossain määrin amerikkafani), niin kyllä hieman tulisi kiinnostaa, se kuka sinne valkoiseen taloon astelee vuoden alussa. Vaikken voi tunnustaa olevani erittäin hyvin perillä kummankaan kanditaatin arvoista ja poliittisista linjoista, jotain on väistämättä minunkin korviini kantautunut.

Ennen varapresidenttiehdokkaiden valitsemista olin hetken ehkä jopa kahden vaiheilla, ehkä McCain voisi olla amerikkalaisille turvallinen valinta, semmoinen isäpappa, joka on nähnyt maailmaa ja jolla olisi elämänkokemusta. Mutta sen jälkeen kun Palin astui mukaan ja hänen tekemisiään ja sanomisiaan alkoi tulvia julkisuuteen, kelkka kääntyi lopullisesti. Selvästi hän sellainen henkilö, joka aiheuttaa äärimmäisiä tunteita, puolesta tai vastaan. Itse äänestäisin ehdottomasti mieluummin mustaa miestä kuin valkoista naista, jos mielipiteet esim. naisten oikeuksista ja luonnonsuojelusta ovat sellaisia kuin Palinilla on, oli vaalit sitten mitkä vaan...

Joskus elämässä sitä vaan ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin hylätä vanhat tutut ympyrät ja aloittaa ihan uudella tavalla. Siihen olisi nähdäkseni nyt amerikkalaisilla mahdollisuus. Jos nyt käy taas niin, että selvä ennakkosuosikki häviää mystisesti, loppukin usko demokratiaan sillä mantereella on mennyttä. Jokuhan selvästi junaili edellisen kahdeksan vuoden putken...