Kymmenisen vuotta sitten olisin sanonut, että lempileffagenre olisi juuri kauhu, tai scifi, mutta olenko kasvanut aikuiseksi kun ei oikein enää kiinnosta, siis kauhu. Hyvää scifiä on viime aikoina ollut vähemmän tarjolla, mutta ei siitä nyt enempää. Sain puolisolta pari kolme vuotta sitten jouluna kauhuleffapaketin, jossa on muistaakseni tusinan verran kauhuklassikoita. Se on vieläkin täysin koskematta. Pitäsiköhän se laittaa kiertoon?
Muistan lapsuudesta joitain suuren vaikutuksen tehneitä kauhuflikkoja. Silloin joskus muinoin kesäöinä tuli tv:stä vanhoja, enimmäkseen mustavalkoisia kauhuelokuvia. Ne tuli kaikki katsottua, ei voinut muuta, silmät jäivät heti kiinni jännitykseen. House of Wax, Avaruuden pirut, The Mad Magician, Nosferatu, Draculat ja Frankensteinit... monet nimet ovat unohtuneet, mutta ainakin nuo muistan ikuisesti. Psyko, Linnut... näitä en oikein osaa lukea "kauhu"elokuviksi, vaikkakin selvästi käsittelevät kauhua. Ehkä nämä ovat sitten "hyviä kauhuelokuvia".
80-luvulla tulivat sitten Poltergeist, The Entity, Uinu uinu lemmikkini... onhan noita... Ja viime vuosien The Ring ja Kauna ja sen tyyliset. Karmeimmat viime vuosien leffat ovat tulleet ehdottomasti idästä ja kai Japanista eritysesti. Muistan erään, jossa sievä, mutta selvästi sekaisin ollut tyttönen sahaili miehiltä raajanpätkiä... uuh.
Ehkä sitä aikuiseksi kasvettuaan käsittää, että oikeassa maailmassa on niin paljon kamaluuksia, että kauhuviihde menettää makunsa. En pysty nykyisin katselemaan eläindokkareitakaan kyynelehtimättä, joko surusta tai onnesta. Olenko tullut pehmoksi? No, onneksi en ole kuitenkaan vielä(kään) tykästynyt romanttisiin naiselokuviin, yök. No, hyvä elokuva on hyvä elokuva, genrestä riippumatta, oli se sitten trilleri, komedia, romanttinen tai kauhu. Esim. Hiljaiset sillat on hyvä elokuva, vaikka onkin romanttinen nenäliinaelokuva. Mutta juuri se, ettei siinä romantiikka ole itseisarvo, vaan loistavat näyttelijät ja heidän kemiansa, joilla katsoja saadaan samaistumaan tarinaan kuin se olisi omansa.
